janne masalin X lempikuoro (choir)

Yhteistyöprojektissa Janne Masalin ja Lempikuoro esittävät Julia Laineman kuorosovituksia Masalinin ja Tundramatiksin kappaleista. Ensimmäinen konsertti Paavalinkirkossa 7.10.2021 alkoi kirkon kellojen soitolla, eteni Kirkkoherra Kari Kanalan avauspuheenvuoroon ja jatkui hurmokselliseen kuorokonserttiin. Eero Alavan sateenkaarivärein valaistussa kirkossa koettiin hurmoksellinen messu.

Mielestäni artisti on esiintyessään aina eräänlainen henkinen johtaja, joka sananmukaisesti johtaa tilanteen henkeä. Artistin sanoma, musiikki ja karisma vaikuttavat suoraan siihen kuinka yleisö pysyy hengessä mukana. Jos esitys ja sen sisältämä viesti on riittävän vastustamaton, tulee yleisö ainakin hetkellisesti käännytetyksi esitettyyn uskomukseen. Samalla se muuttuu eräänlaiseksi seurakunnaksi, joka seuraa johtajaansa myös seuraavaan tapahtumaan. Monesti käännytystyö ei tietenkään onnistu eikä yleisöä voi siitä syyttää. Mielestäni yleisö ei ole aina oikeassa, mutta se lopulta päättää kelle kaikille paikkoja riittää.

Olen säveltänyt ja sanoittanut Lempikuoron konsertin ohjelmiston alun perin hyvin toisenlaiseen kontekstiin. Tundramatiksin musiikkia on luonnehdittu ennakkoluulottomaksi ja henkeäsalpaavaksi, festareilla ja klubeilla soitettuja keikkoja spektaakkelimaisiksi punk-rock-jazz -vuoristoradoiksi. Sooloartistiksi siirryttyäni suuntasin musiikkiani voimakkaan elektronisen tuotannon ja rokkibändin symbioosiin, joka kuitenkin tarjoaisi mahdollisuuden yhteislauluun. Tekstitasolla halusin siirtyä yhteiskunnan ihmettelystä yhteisön ja yksilön havainnointiin, ja tarkentaa katseeni erityisesti himoon, läheisyyteen ja romanttiseen rakkauteen. 

Debyyttilevyni Yhdessä olemme alasti yksi keskeinen tavoite oli kutsua kukin kuulija lempeästi mukaan, löytää häneen häiriötön yhteys ja oikeasti kohdata. Halusin rohkeasti astua esiin sarkasmin ja ironian takaa, ja olla estottoman auki. “Sä olet siinä, ihminen”, sanailen kappaleessa Gospel sumun keskellä. Mielestäni ihmisen aito kohtaaminen on parhaimmillaan kuin pyhä toimitus. “Löysin siunauksen sovinnon, mielenrauhan aukion”, sysää kappaleen tematiikkaa askeleen kohti henkistymistä ja tätä kirkkokonserttia. Tarkemmalla tarkastelulla uskonnolliset teemat pilkistivätkin oikeastaan jo Tundramatiksin riveiltä. Kymmenen vuoden takaisessa Ruusutarhassa-kappaleessa totean “Oot Jumala mulle, ensimmäinen, vihdoinkin myös mulla on sellainen”. Pyhyyden tasapainoksi helmikuussa julkaistu soolokappaleeni Kun päätyy paikalleen taas keimailee synnin kuvastolla “tanssii pirut ja enkelit, kun pomppii pakarat”.

Kappaleeni ovat värikkäisiin kääreisiin pakattuja hengen tuotteita. Kiertueet ja keikat taas koen jonkinlaisena lähetystyönä. Pyrin esityspaikasta riippumatta raamittamaan keikkani erilaisiksi hartauksiksi, messuiksi tai henkisiksi toimituksiksi, joissa kuulija voi kokea pieniä herätyksiä tai tampata ilosanoman tahdissa. Siksi koen, että kirkkokonsertti tuo musiikkini ja tekstini kontekstiin, jonka lainalaisuuksia olen toisaalla pitkään soveltanut.

Kuulijan kohtaamiseen ja koskettamiseen on monia äänellisiä keinoja. Koen ihmisäänen olevan primitiivisyydessään siihen tarkoitukseen kuitenkin ehkä voimakkain. Siksi nimenomaan kuoroyhteistyö on ollut pitkäaikainen haaveeni. Lisäksi mahdollisuus esittää nämä kappaleet vielä kirkon kontekstissa tekee konsertin minulle erityisen merkittäväksi. Tällainen konsertti vieläpä omana 40-vuotissyntymäpäivänä vahvistaa oletukseni, että olen ainakin tältä osin onnistunut olemaan itselleni ja visioilleni lojaali.

Kuoronjohtaja Julia Laineman nykykuorosovitukset istuttavat kappaleeni kauniisti kuoron sointiin. Koen niiden saavan konsertissa keskittyneemmän, hartaamman ja kirjallisemman muodon — velmuilua kadottamatta. Sovituksissa kappaleiden alkuperäiset harmoniat laajenevat ja kohoavat kaikuisassa akustiikassa ihmeellisiin korkeuksiin. Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei mielikuvitukseni yllä niitä kuulemaan. Onneksi se ei jää sinunkaan mielikuvituksesi varaan. 

Download
press PICS
ASK FOR
TECH DETAILS